"Kun viimeksi pidin Nokialla vappupuhetta, me vasta haaveilimme uudesta terveyskeskuksesta. Nyt uusi sotekeskuksemme nousee hyvää vauhtia.

Me siirrymme vuoden alusta Pirkanmaan hyvinvointialueeseen. On selvää, että jos meillä olisi ollut täällä vain vanha, homeinen terveyskeskus, mahdollisuudet säilyttää terveyspalvelut Nokialla olisivat olleet hyvin huonot. Tilanteemme on nyt paljon lupaavampi.

Meiltä pääsi Nokian Vasemmistosta ihmisiä Pirkanmaan aluevaltuustoon vaikuttamaan. Me haluamme, että peruspalvelut ovat lähellä ihmistä. Haluamme, että terveyskeskukseen saa helposti ja nopeasti yhteyden, ja haluamme, että ihminen pääsee hoitoon viivytyksettä.

Pelkkä rakennus, olkoonpa kuinka uusi ja hieno tahansa, ei kuitenkaan vielä ratkaise näitä asioita.

Sosiaali- ja terveyspuolella vallitsee työvoimapula, ja näillä aloilla on parastaikaa työtaistelutoimia.

Sosiaali- terveys- ja kunta-alan työt ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeitä aloja. On outoa, että sanotaan, että nämä työt eivät tuota mitään. Kuitenkin ihmisen elämän arvo on valtavan suuri. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, korvaamaton. Ja siltikin työntekijän palkka on parempi, jos hän hoitaa jotakin konetta, kuin jos hän hoitaa tai opettaa ihmistä. Kun palvelet ihmistä, palkka on automaattisesti alempi.

Kuitenkaan me emme pärjää ilman hoitajia, lähihoitajia, opettajia, varhaiskasvattajia, tukipalveluita ja niin edelleen.

Lapset tarvitsevat päiväkoteja, esikouluja, ja kouluja, eli me tarvitsemme varhaiskasvattajia ja lastenhoitajia, ja nuoret tarvitsevat opiskelupaikkoja ja opettajia. Sairaat tarvitsevat hoitoa. Kotihoidon käyntimäärät lisääntyvät, ja kotona asuu yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Väestö vanhenee, ja vanhuksemme täytyy hoitaa kunnialla; hyvin ja ihmisarvoisesti.

Meistä jokainen tarvitsee jossain kohtaa elämässämme näiden alojen työntekijöitä. Me emme tule toimeen ilman sosiaali-, terveys- ja kunta-alan työntekijöitä. Se ei vain ole mahdollista.

Työvoimapula näillä aloilla on todella huolestuttava asia. Me tarvitsemme lisää esimerkiksi hoitajia. Meidän on pakko potilasturvallisuuden vuoksi varmistaa lain vaatiman hoitajamitoituksen toteutuminen jokaisessa työvuorossa. Lain kanssa ei neuvotella eikä tingitä. Ja jos halutaan puhua rahasta, tässä toinen esimerkki: jos kotihoito ei pysty tarjoamaan palveluita, ja ikäihmisen kotiuttaminen sairaalasta viivästyy sen takia, se tulee hyvin kalliiksi. Sairaalapaikat ovat monta kertaa kalliimpia kuin vaikkapa ympärivuorokautisen hoivan paikat, ja pitkittynyt hoito sairaalapaikalla ihmiselle, joka ei tarvitse sairaanhoitoa, vaan esimerkiksi juuri ympärivuorokautisen hoivan paikan, on järjetöntä.

Jotainhan on vialla, jos hoitoalalle ei hakeuduta, alalla ei pysytä vaan suunnitellaan alan vaihtoa, eikä työpaikkailmoitukseen tule välttämättä yhtäkään hakijaa. Jotain on vialla, jotain on rikki, ja se on korjattava.

Yksi suuri ongelma hoitoalalla on, että työvoimaa, siis myös sijaisia, on vaikea saada. Kun on lomia ja lyhyitä poissaoloja, on erittäin vaikeaa saada ketään tilalle. Alalla luotetaan siihen, että työntekijä joustaa ja jatkaa päiväänsä tai tekee toisen työvuoron heti perään, etteivät työkaverit ja hoidettavat jää pulaan. Työntekijät uupuvat ja väsyvät, eivätkä ehdi palautua.

Koska sijaisia on vaikea saada, joudutaan jatkuvasti turvautumaan näihin joustoihin.

Joustot, yllättävät työpäivän jatkamiset, tuplavuorot ja niistä maksettavat hälytysrahat ja ylityöt muuten maksavat myöskin, ja vuokrafirman kautta otetut työntekijät maksavat paljon enemmän kuin omat, vakituiset työntekijät.

Jos alasta saataisiin houkuttelevampi, olisi helpompi saada työntekijöitä, sijaisia ja keikkatyöntekijöitä. Ei mikään työpaikka muutenkaan voi toimia niin, että luotetaan työntekijöiden jatkuvaan joustamiseen.

Miksi tässä sote- ja kunta-alojen palkka-asiassa ei toimi markkinatalous, ja kysynnän ja tarjonnan laki? Jos nykyisellä palkalla ja nykyisillä ehdoilla ei löydy työntekijöitä, jonkin täytyy muuttua. Itse näen, että tärkeimmät asiat työelämässä ovat riittävä palkka, hyvä johtaminen ja hyvä työilmapiiri. Kun nämä ovat kunnossa, hakijoita kyllä riittää.

Kun puhutaan esimerkiksi hoitajien palkankorotuksista ja palkkaohjelmasta, tulee hyvin nopeasti vastaan väite, että se tulee niin kalliiksi, ei ole varaa. Samaan aikaan kuitenkin puhutaan veronalennuksista hyvätuloisille. Siihen ilmeisesti olisi varaa. Itse olisin valmis maksamaan enemmänkin veroja, jotta saamme tarpeeksi hoitajia ja muita sote-alan työntekijöitä, jos ei muu auta.

Näen kuitenkin muitakin vaihtoehtoja: veropohjan laajentamisen. Esimerkiksi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ehdottaman niin sanotun miljonääriveron, joka tuottaisi puolella veroprosentilla yli 500 miljoonaa euroa vuodessa. Toisekseen veroparatiiseissa on miljoonia, kymmeniä miljoonia – kuka edes tietää, miten paljon? - Suomelle, meidän yhteiskunnalle kuuluvaa rahaa. Nämä veroparatiisit pitää avata ja rahat ohjata meidän yhteiskunnan tarvitsemiin asioihin. Pienituloiset maksavat veronsa mukisematta, mutta superrikkaat voivat kikkailla ja jemmailla rahojaan. Se ei ole oikein.

En ihmettele, että sotealalla ja julkisella sektorilla on palkankorotuspaineita. Muistan hyvin kilpailukykysopimuksen, jota muuten vastustin äänekkäästi: kuinka julkisella puolella leikattiin törkeästi ja epäreilusti 30 % lomarahoista. Sitä niittää, mitä kylvää. Tällainen vääryys muistetaan pitkään. En minäkään ole unohtanut enkä antanut anteeksi, miten sitten ne alat, joita lomarahaleikkaus koski? Koronakeväänä taas hoitajia ”palkittiin” valaisemalla Finlandia-talo siniseksi. Sinivalolla ei kuitenkaan laskuja makseta. Kyllä arvostus näkyy tilipussissa. Myös korvaamattoman arvokkaasta työstä pitää saada korvaus.

Toivon hartaasti, että sote- ja kunta-aloille löydetään molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu ja saadaan sopu ja työrauha.

Minua harmittaa suuresti, ettemme ole saaneet nähdä, mihin Suomen nykyhallitus normaalioloissa kykenee. On kyllä selvää, että ilman koronaakin olisi mennyt paljon aikaa pelkästään siihen, että korjataan Sipilän hallituksen tekoja, eli köyhiin ja pienituloisiin kohdistuneita leikkauksia.

Näinä vaikeina aikoinakin olen silti nähnyt monia valopilkkuja, saavutuksia, jotka kertovat, että tämä hallitus on pienituloisen ja duunarin, ihmisen, puolella. Aivan ensiksi tietysti: sosiaaliturvasta ja koulutuksesta ei ole tämän hallituksen aikana leikattu. Ja esimerkiksi kansaneläkettä ja takuueläkettä on korotettu, samoin perusturvaetuuksia, kuten työttömyysturvaa ja vanhempainpäivärahaa. 

Saimme kaikille maksuttoman toisen asteen koulutuksen, ja ammattikoulutukseen annettiin lisää rahaa paikkaamaan paikkaamaan Sipilän hallituksen tekemiä leikkauksia. (Muuten, koulutuksesta leikkaaminen on silkkaa hulluutta!) Vanhustenhoitoon säädettiin korkeampi hoitajamitoitus. Meidän vanhuksemme todellakin ansaitsevat hyvän hoidon, ja siihen tarvitaan riittävästi hoitajia. Käyttöön otettiin arvonnousuvero, jolla saadaan estettyä ns. aggressiivista verosuunnittelua eli verovälttelyä. Sosiaaliturvaetuuksiin tehdään ylimääräinen indeksitarkistus viimeistään 1. elokuuta. 

Ja erittäin tärkeä asia, hoitotakuu etenee! Vasemmistoliitto on pitkään vaatinut, että jokaisen on päästävä lääkäriin seitsemässä päivässä. Vertailun vuoksi: tällä hetkellä lain mukaan riittää, että kiireettömään hoitoon pääsee 90 päivässä. Me vaadimme, että jokaisen täytyy päästä lääkäriin seitsemän päivän kuluessa hoidontarpeen arvioinnista riippumatta siitä, missä päin Pirkanmaata tai Suomea asuu.

Sillä todellakin on väliä, ketä äänestää!

Ja silti, tästä kaikesta huolimatta, kuulen yhä kysymyksiä, mikä puolue on pienituloisen ja duunarin puolella; kuka ajaa pienituloisen, osa-aikaisen, pätkätyöläisen, pienellä eläkkeellä elävän, pienyrittäjän, opiskelijan, duunarin, tavallisen ihmisen asiaa?

Pidetään huolta, että jokainen äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa. Pidetään huolta, että jokainen pienituloinen tietää, että Vasemmistoliitto on hänen puolellaan – meidän kaikkien puolella.

Hyvää vappua jokaiselle!”